Lapsi kuulee sadun ennen kuin hänellä on valmis käsitys hyvästä ja pahasta. Silti juuri tarinoiden kautta hänen mieleensä alkaa rakentua jako: hyvä ja paha, oikea ja väärä, viaton ja uhkaava.
Näin maailma saa muodon varhain.
Aikuisena ihminen voi huomata, ettei todellisuus tottele näin yksinkertaisia rajoja. Kukaan ei ole täysin hyvä tai paha. Samalla hän voi nähdä, että myös hänen oma tapansa arvioida maailmaa on osittain opittu.
Tästä alkaa sisäinen vapaus: siitä, ettei pidä ensimmäistä moraalista reaktiotaan koko totuutena.
Daoistisesta näkökulmasta dao on ennen näitä jakoja. Se on olemassa jo ennen nimeämistä, ennen kuin mieli erottaa asiat toisistaan. Siksi tie daoon voi avautua vasta, kun ihminen oppii näkemään myös omien käsitteidensä läpi.
Ehkä todellinen näkeminen alkaa vasta siellä, missä mieli ei enää kiirehdi jakamaan maailmaa valmiiksi.
Leave a comment