Ystäväni kysyi minulta yllättäen, mitä sana Jumala toi mieleeni. Kysymys tuli niin äkkiä, että mieleni tyhjeni hetkeksi. Sitten vastasin: tyhjyyden.

Näin heti hänen silmissään hämmennyksen. Hän ei selvästi odottanut sellaista vastausta. Siinä hetkessä ymmärsin, että sanani olivat hänen odotushorisontissaan oudot.

Selitin hänelle, että kun tulin Suomeen, sana Jumala eli 上帝oli minulle vieras eri tavalla kuin monille täällä. Vasta vähitellen, uskon ja pohdinnan myötä, aloin tutustua Jeesukseen. Silloin olisin ehkä sanonut, että Jumala on luoja.

Nyt, Laozin viisauden valossa, sana Jumala merkitsee minulle enemmän tyhjyyttä: avointa tilaa, josta kaikki nousee ja johon kaikki palaa. Ei tyhjyyttä puutteena, vaan hiljaisuutena, mahdollisuutena ja rajattomuutena.

Tuo pieni keskustelu jäi mieleeni. Ystäväni hämmennys muistutti minua siitä, kuinka paljon oma käsitykseni Jumalasta on vuosien aikana muuttunut. Joskus juuri outo vastaus avaa uuden näkökulman — toiselle, mutta myös itselle.

Posted in

Leave a comment