LUKIJALLE
Kun kungfutselaisuuden perustaja Kongzi (孔子) tapasi ensimmäistä kertaa taolaisuuden isänä tunnetun Laozin (老子), hän hämmentyi tämän opetusten äärellä. Kongzi, joka ei ollut vielä oivaltanut daoa, eli kaiken alkusyytä, päätyi vain sanomaan, että suuri opettaja oli kuin lohikäärme, jota on mahdoton käsittää.
Kongzin reaktio on yhä helppo ymmärtää, sillä äkkiä tarkastelemalla Laozin opetukset ja niiden perintö voivat näyttäytyä jonakin läpitunkemattomana ja samaan aikaan ihmeellisenä – sellaisena kuin lohikäärmekin on. Kuitenkin myös nämä asiat on mahdollista käsittää, tavoittihan lopulta Kongzi itsekin daon (道).
Onkin ilo todeta, ettei Laozin viisaus ole kadonnut mihinkään ja että se avautuu yhä niille, jotka haluavat siihen tutustua ja jopa perehtyä siihen. Luonteeltaan se on muuttumaton.
Laozin viisaus kiteytyy ajatukseen suuresta daosta ja sen seuraamisesta. Idea daosta on jo tuhansia vuosia vanha, ja sillä on ollut tärkeä rooli kiinalaisessa kulttuurissa aina sellaisten ajattelijoiden kuin Shennong (神农), Huangdi (黄帝), Laozi ja Zhuangzi (庄子) ajoista lähtien. Voikin sanoa, että itse taolainen ajatus on yhdenmukainen koko Kiinan alkuperän kanssa.
Taolaisuus jaetaan yleisesti filosofiseen ja uskonnolliseen taolaisuuteen. Filosofinen suuntaus painottuu muinaisten mestarien ja heidän kommentaattoreidensa kirjoituksiin, kun taas uskonnollista taolaisuutta määrittää Laozin rituaalinen palvonta ja kuolemattomuuden tavoittelu.
On hyvä ymmärtää, että vaikka taolainen uskonto perustuu Laozin ajatuksiin, se syntyi paljon myöhemmin kuin filosofinen taolaisuus. Toisaalta tiedettä, filosofiaa ja uskontoa ei tuolloin jaoteltu samaan tapaan kuin nykyään. Tämä teos kuitenkin keskittyy nimenomaan filosofiseen taolaisuuteen, ja tekstejä ja tarinoita käsitellään sen pohjalta, mikä niissä on muuttumatonta eikä ajan muuttuviin trendeihin liittyvää.
Olin lukenut itse nuorena Daodejingin (道德经) mutta pidin tuolloin Laozin pääajatusta ”Ei tee, mutta ei ole tekemättä” epäloogisena hölynpölynä ja feodaalisen ajan jäänteenä, kuten ajateltiin kulttuurivallankumouksen vuosina 1967–1976. Nykyään vanhempana ja kokeneempana on Daodejingista tullut minulle oikea elämäni kirja ja Laozin viisaudesta henkinen ohjenuora. Dao, tuo mysteerien mysteeri ja kaikkien salaisuuksien ovi, on toki ajatuksena paradoksinen, eli kuten Laozi sanoo Daodejingin ensimmäisessä kappaleessa: ”Dao, jonka voi sanoin ilmaista, ei ole ikuinen dao”. Silti itse paradoksia täytyy kokeilla.
Tässä kirjassa minä itse, taolaisen filosofian harrastajana, pyrin ymmärtämään filosofista taolaisuutta, ammoin elänyttä Laozia ja hänen oppiaan. Lähestyn aihetta yhtä lailla filosofisesta kuin tutkivasta näkökulmasta, mutta teoksella on lisäksi viihdyttävä funktio; osuus ”Tarinat Laozista” tuo Laozin esiin sekä ihmisenä että oppineena eikä niinkään kulttuurisena ja myyttisenä heeroksena. Neljännessä osassa käsitellään lyhyesti myös Laozin roolia taolaisessa uskonnossa.
Sen lisäksi, että teoksessa käsitellään Laozia henkilönä, siinä myös valotetaan hänen oppejaan hänen nimiinsä pannun teoksen Daodejingin sekä muiden taolaiselle perinteelle merkittävien klassikkojen kautta.
Taolaisuudesta on mahdollista löytää johdonmukainen oppi, mutta vuosituhansien myötä erilaiset kommentaarit ovat pahimmillaan myös sumentaneet itse asiaa, ja taolaisuutta on sen tähden usein tulkittu väärin. Itse alkuperäinen taolainen ajatus löytyy kuitenkin kaikkein luonnollisimmassa muodossaan taolaisista klassikoista, niistä teksteistä, joita tähän teokseen sisältyy. Tätä menetelmää, sukeltamista taolaisuuden ytimeen, kutsun termillä tutkitaan klassikkoa klassikoilla – ja taolaisuuden ja Laozin viisauden ydin ja klassikkojen klassikko on juuri Daodejing.
Monien klassisten tekstien alkuperäisyydestä kiistellään yhä, ja tarinoiden historiallista paikkansapitävyyttä ei voi sitäkään välttämättä osoittaa, mutta tässä kirjassa ei syvennytä moisiin kysymyksiin vaan tyydytään antamaan merkitys niiden sisällölle sinänsä. Klassiset tekstit esitetään niin lähellä niiden alkuperäistä ilmaisua kuin käännöksen valossa on mahdollista. Joissakin kohdissa on sujuvuuden vuoksi päädytty luoviin ratkaisuihin mutta kuitenkin niin, että ilmaisun alkuperäinen henki säilyy.
Taolaiset termit tulevat näissä alkuperäisissä klassikkoteksteissä esiin jo riittävän selkeästi, eikä esimerkiksi sellaisia termejä kuin dao ja de (德), shengren (圣人) eli ”viisas”, shen (神) eli ”henki”, ming (命) eli ”kohtalo”, xing (性) eli ”oma luonto”, xin (心) eli ”sydän” ja jing (精) eli ”siemen”, hun (魂) ja po (魄) selitetä, ellei siihen ole jotakin erityistä syytä. Tämän ohella keskeisiä, kiinankielisiä termejä ei ole tekstissä merkitty kursiiviin, mutta joidenkin harvemmin esiintyvien termien kohdalla sitä on luettavuuden tähden käytetty.
Teoksessa hyödynnetään pääasiassa pinyin-kirjoitusjärjestelmää, mutta tietyistä termeistä käytetään vakiintunutta suomenkielistä vastinetta, kuten ”taolaisuus” ja ”kungfutselaisuus”, samoin kuin paikannimistä. Käsitteen ”tao” sijasta kirjassa esiintyy pinyinin mukainen muoto dao, ja nimen Laotse sijasta Laozi sekä Kungfutsen sijasta Kongzi.
Tämän lisäksi teoksessa käytetään länsimaista ajanlaskua ja sen käsitteitä silkan selkeyden vuoksi.
Kaiken ytimessä on joka tapauksessa viisauden oppi, josta Laozin seuraaja Wenzi (文子) kirjoittaa nimissään kulkevassa teoksessa Wenzi: tongxuan zhenjing (通玄真经), eli ”Wenzi: Salaisuuksien ymmärtämisen todellinen klassikko”, seuraavalla tavalla:
Wenzi kysyy daosta. Laozi sanoo:
Jos oppi ei ole ytimekästä, daosta kuuleminen ei ole syvää.
Se, joka kuulee sitä, saavuttaa sillä tietoisuuden,
onnistuu sillä toiminnassaan,
pääsee sillä saavutuksiin ja maineeseen.
Jos se ei ole ytimekästä, se ei ole kirkasta,
jos se ei ole syvää, ei päästä pidemmälle.
Siksi ylin oppi: kuunnellaan hengellä,
keskinkertainen oppi: kuunnellaan sydämellä,
alin oppi: kuunnellaan korvilla.
Sillä, joka kuuntelee korvilla, oppi on ihossa,
sillä, joka kuuntelee sydämellä, oppi on lihassa,
sillä, joka kuuntelee hengellä, oppi on luissa.
Siksi, jos kuunteleminen ei ole syvää, tietoisuus on hämärää,
jos tietoisuus on hämärää, ei tavoiteta sen ydintä,
jos ei tavoiteta sen ydintä, ei onnistuta toiminnassa.
Helsingissä, helmikuussa 2024
TaoLin
Kirjoittajan loppusanat
Kun pidin 21. päivänä marraskuuta vuonna 2022 Suomi–Kiina-seuran järjestämässä verkkotapahtumassa luennon Daodejingin kääntämisestä ja Laozista, näin ennen lähetyksen alkua tietokoneen ruudulta, että läsnä olisi vain neljä henkilöä – tapahtuman kaksi järjestäjää, minä itse ja yksi vieras. En ollut ennen pitänyt verkossa luentoja ja ajattelin: ”Eikö tämä luento tai Laozi kiinnosta ketään?”
Olin pettynyt, ja pettymyksen vallassa minä luennoin, mutta sitten, kun luento oli jo päättynyt, huomasin, että ruudun takana olikin itse asiassa kymmeniä osallistujia.
Olin luonnollisesti iloisesti yllättynyt.
Silti ensin kokemani pettymys sai minut pohtimaan tunnettani. Luento kesti noin tunnin. Ulkopuolisen kannalta se näytti sujuvan hyvin ja olevan hallinnassa, mutta sisimmässäni olin havainnut intohimon puutteen, hyytyneen hymyn, vajoavan sydämen.
Olin pettynyt varsinkin itseeni, koska minun olisi pitänyt pysyä sisäisesti järkähtämättömänä, olivat ulkopuoliset olosuhteet mitkä hyvänsä.
Ja niin minä kuvittelin mielessäni Laozin.
Hän istuu härän selässä. Hänellä on valkoiset hiukset ja parta. Hänen kulkuaan seuraa vieressä palvelija. Ja tuo palvelija olen minä.
Laozi katsoo minua lempeästi ja sanoo: ”Et ole päässyt oppimisessa edes alkuun. Jos sinä et pysty hallitsemaan tunteitasi ja ajatuksiasi, miten pystyisit hallitsemaan itseäsi ja luomaasi maailmaa?”
Olen pitkän aikaa hiljaa ja sanon sitten: ”Mestari, olen pettynyt itseeni.”
”Niin, sinä sanot olevasi pettynyt itseesi. Sen tiedostaminen on tärkeää, koska se voi saada sinut tajuamaan, että sinun pitää hyväksyä tilanne, oikaista itsesi ja palata läsnäolon voimaan. On ymmärrettävä, että tieto on vain väline, joka johdattaa meidät kokemaan, mitä on olla daossa. Mutta meidän täytyy lopulta ylittää tieto, uskonto ja säännöt ja palata sisäiseen ykseyteen ja puhtauteen.”
Katson härkää. Se askeltaa tietä vakaasti, määrätietoisesti, kärsivällisesti ja horjumatta. Laozi kulkee sen selässä pysyen täysin tasapainossa. Kauan sitten pyrin eteenpäin kuin hevonen mutta suuntaa vailla. Sanon: ”Etsin pitkään itselleni mestaria ja löysin sinut. Iloni ja onneni on palvella sinua.”
”Ei sinun tarvitse palvella ketään. Ei sinun tarvitse kulkea mitään tietä. Ole tyhjä, siinä kaikki. Miten sinä olet ymmärtänyt ajatukseni ’Käytä sitä, mitä ei ole, ja hyödy siitä, mitä on’ ja ’Ei tee, mutta ei ole tekemättä’?”
Nyökkään mutta pudistelen päätäni ja sanon: ”’Tietää, ettei tiedä, on ylintä, ei tiedä mutta luulee tietävänsä, on sairasta.’”
Laozi jatkaa: ”Sanoin jo 2 500 vuotta sitten:
Daon tunteminen on helppoa, mutta daoon luottaminen on vaikeaa.
Daoon luottaminen on helppoa, mutta daon toteuttaminen on vaikeaa.
Daon toteuttaminen on helppoa, mutta daon saavuttaminen on vaikeaa.
Daon saavuttaminen on helppoa, mutta daon ylläpitäminen on vaikeaa.
Kun ylläpidetään eikä menetetä, säilytään ikuisesti.”
Sitten Laozi ratsastaa pois härän selässä taakseen katsomatta.
Jään yksin, vaikenen. Muistan tarinan:
Etsijä kysyy daon seuraajalta: ”Miltä tuntuu olla daossa?”
”Että on kuin kala, joka ui virtaavassa vedessä, on kuin mykkä, joka on maistanut hunajaa.”
Aurinko paistaa, kuu seuraa; taivas on tyyni ja tyhjä, maa rikas ja rehevä, niiden keskellä elää päätön lohikäärme, josta kauas vetäytyneenä näkyy koko vartalo. Hajallaan se taas näyttää koristeelliset kuvionsa.
Avain Daoon 