Avain Daoon

– Tao Te Chingin käännöstyöstäni

TaoLin

Daodejingista, jota tässä artikkelissa kutsun sen vakiintuneella nimellä Tao Te Ching, on olemassa jo useita suomennoksia. (Samoin käytän nimen Laozi sijasta perinteistä suomalaista muotoa Laotse).

Siksi voi perustellusti kysyä, miksi tämä Laotsen kirjoittama teos suomennetaan jälleen kerran.

Miksi juuri minun käännökseni tulisi lukea?

Ja miksi ylipäänsä olen suomentanut tämän teoksen?

Vastaan näihin kysymyksiin viidessä osassa, jotka on otsikoitu seuraavasti:

I Hän

II Minä

III Tyhjyyden muoto

IV Ei mitään, ei kukaan

V Taosta maahan

Näistä ensimmäiset neljä eivät tosin konkreettisesti liity käännöstyöhöni, mutta ilman niitä koko käännöstä ei olisi syntynyt.

(Seuraavaksi tässä tekstissä esiintyvät lainaukset ovat tästä kirjasta, jos toisin ei mainita.)

Hän

Tulin Kiinasta Suomeen vuonna 1997. Kuten ihmisillä yleensä, myös minun elämääni määrittivät niin aistien kautta saatavat havainnot kuin myös arvot, tärkeimpinä lähimmäisenrakkaus, oikeudenmukaisuus ja järjestys sekä sellaiset asiat kuin rituaalit, taide ja tieto.

Viljelin kykyjäni, raadoin, kiusasin mieltäni. Olin saanut mitä halusin: perheen, ihanat lapset, työn, turvatun elämän ja mahdollisuuden matkustella; silti tunsin jotain puuttuvan. Sydämeni lokerossa piili kärsimys. Koin myös vaikeuksia sopeutua vieraaseen kulttuuriin ja ympäristöön. Ajatuksistani radikaalein tuolloin oli: Jos en räjähdä tässä hiljaisuudessa, niin sitten minä kuolen siihen. Halusin olla onnellinen. Erosin.

Mutta 40-vuotiaana koin kriisin. Kiinalaisen sananlaskun mukaan 30-vuotiaana ihminen aikuistuu, 40-vuotiaana hän ei enää hämmästy ja 50-vuotiaana hän tietää, mikä on taivaan hänelle suoma kohtalo.

Ja niinpä minä aloin etsiä tietä onneen uskonnoista ja filosofioista. Asun Suomessa ja minun on opittava suomea, ajattelin. Olin aina pitänyt lukemisesta ja kirjoittamisesta, ja halusin nyt harjaantua niillä saroilla myös suomen kielellä. Halusin olla ”minä” enkä ”hän”.

Minä

Vuonna 2008 esikoisromaanini Suomen taivaan alla julkaistiin. Kirjoitin suomeksi, mutta kieliopin sisäistäminen sai pääni särkemään. Pystyisinkö enää kirjoittamaan yhtään paremmin? Kamppailin niin egoni kuin suomen kielen kanssa. Kuitenkin tunsin, että jokin ohjaa ja auttaa minua, pyysin siltä apua. Esikoisrunokirjani Tuhat syytä lentää syntyi.

Minähän osaan kirjoittaa runoja suomeksi! Mutta pystyisinkö vielä kehittymään? Kamppailin edelleen. Toinen romaanini, esikoisromaanin jatko-osa Sininen maa, ilmestyi. Mutta mitä sitten kirjoittaisin? Suomen pitkä ja kylmä talvi ja ihmisten elämisen tapa olivat minulle yhä haaste, ja radikaalein ajatukseni muuttui tällaiseksi: Jos en tule hulluksi, niin sitten minä tulen filosofiksi. Sisimmässäni tiesin, että hiljaisuus teki minulle hyvää, vaikka sitä olikin vaikea kohdata.

Avioliiton aikana nimeni oli Tao Saaranen. Alun perin sukunimeni Tao siis muuttui etunimekseni. Joku kysyi tuolloin, oliko nimelläni jotain tekemistä taolaisuuden Taon kanssa, kielsin sen jyrkästi. Kiinan kielessä sukunimeni Tao kirjoitetaan 陶 ja Tao Te Chingin Tao 道 (pinyininä dao), joten 陶 ja 道 ovat eri sanoja.

Olin nuorena lukenut Tao Te Chingin mutta pitänyt Laotsen pääajatusta ”Ei tee mitään, ei jätä mitään tekemättä” epäloogisena hölynpölynä ja feodaalisen ajan jätteenä. Nyt Suomessa etsin Jumalaa eri uskonnoista, niillä oli kuitenkin minuun vain vähän vaikutusta. Sen sijaan ihailin länsimaalaista filosofiaa, luin eksistentialismia sekä Platonin, Nietzschen, Kierkegaardin ja monien muiden teoksia.

Pian myös yllätyin, että sellaiset henkiset opastajat kuin Wayne Dyer ja Eckhart Tolle arvostivat yhä Laotsea ja viittasivat häneen teoksissaan. Aloin tutustua Taoon Laotsen kirjan avulla ja seurata internetistä etenkin korkea-arvoisen munkin Konghain luentoja.

Tässä vaiheessa kirjoitin runokirjaa Teen kuiskaus, joka kertoo paitsi teestä myös hiljaisuudesta, tyhjyydestä, mielestä, hengestä ja sielusta. Tao Te Chingissä Ching tarkoittaa klassista tekstiä. Termin te on tulkittu tarkoittavan niin sisäistä voimaa, sielua kuin hyvyyttäkin. (Kirjaimellisesti sana te tarkoittaa moraalia tai hyvettä.)

Suuren ten olemus ainoastaan seuraa Taoa.

Kirjani julkaisun jälkeen jatkoin Taon ymmärtämistä, Taon tuntemista ja Taon toteuttamista, eli kuten Laotse sanoo:

Päästään tyhjyyden äärimmäisyyteen, pysytään hiljaisuuden viattomuudessa. Kymmenettuhannet oliot toimivat samanaikaisesti, voin tarkkailla niiden toistumista.

Minussa tapahtui mullistava käänne: siirryin Ajattelen siis olen -tietoisuudesta Minä olen -tietoisuuteen. Tajusin, että Laozin teos on vanhin, viisain ja syvin kirja, jonka olen koskaan lukenut, ja se auttaa ihmistä pääsemään ajatuksen yläpuolelle, toiseen älykkyyden ulottuvuuteen, ykseyteen maailmankaikkeuden keskuksessa ja luomisen ytimessä.

Tyhjyyden muoto

Tässä vaiheessa radikaalein ajatukseni oli muuttunut muotoon: hiljaisuus on kultaa, tyhjyys on timanttia, sillä tyhjyydessä on täyteys, hiljaisuudessa kuuluu kaunopuheisuus. Nyt osasin jo olla kiitollinen saamastani mahdollisuudesta kasvaa ihmisenä Suomessa. Opin yhä suomea kirjoittaen ja lukien. Luin Laotsen kirjan erikielisiä käännöksiä ja panin merkille, miten eri tavoin kääntäjät olivat tulkinneet tekstejä ja miten myös asiantuntijat olivat helposti sivuuttaneet teoksen varsinaisen ytimen – sanalla sanoen heiltä oli usein jäänyt ymmärtämättä itse Tao.

Ahmin Pertti Niemisen suomennoksen hienoja sanoja ja sen runollista tyyliä. Mutta myös tuo käännös pitää sisällään ilmeisiä väärinkäsityksiä, esimerkiksi kirjan takakannessa lainatun kappaleen kohdalla:

Astia muovataan savesta, mutta tyhjä tila tekee astian hyödylliseksi. Ovet ja ikkunat veistetään huonetta tehdessä, mutta tyhjästä tilasta johtuu huoneen hyödyllisyys. Sen vuoksi käyttämällä sitä, mikä on, hyödytään siitä, mitä ei ole.

Verrattuani tätä Laotsen alkuperäiseen kirjoitukseen ajattelin, ettei tuon kohdan kuuluisi olla noin. Sen pitäisi olla: käytä sitä, mitä ei ole, ja hyödy siitä, mikä on.

Minulla oli tuolloin tapana tanssia kotona niin kutsuttua kiinalaista toritanssia, jossa asuntoni tuli juuri oikeaan käyttöön: tanssin liikkeet vaativat tyhjää tilaa. Myös jokapäiväinen teekuppini muistutti minua siitä, että tuolla tyhjällä astialla juodaan teetä. Aloin ymmärtää zen-buddhalaisuuden käsityksiä tyhjyydestä. Tyhjyys, joka on tyhjä mutta ei voimaton. Ajattelin, että taivaan ja maan välillä oleva tyhjyys oli jotakin, jota minun tuli kirjailijan roolissa käyttää hyväksi. Olin myös itse väline, minun oli tyhjennyttävä tullakseni käytettäväksi.

Nykyinen käännökseni edellä esitetystä kappaleesta on:

Tehdään savesta muoto, tyhjää tilaa voi käyttää astiana. Veistetään ovet ja ikkunat, tyhjää tilaa voi käyttää huoneena. Käytä sitä, mitä ei ole, ja hyödy siitä, mikä on.

Tänä Taon ymmärtämisen aikana vuonna 2013 kävin Kiinassa kotiseudullani. Kaivoin tietoa syntyperästäni. Syntymäni jälkeen minut adoptoitiin Li-sukuisesta perheestä Tao-sukuiseen perheeseen. Minulle kerrottiin, että Li-sukuni esi-isät muuttivat kauan sitten Henanista – jossa Laotse asui 2500 vuotta sitten – Qinling-vuoristoon, jossa minä synnyin ja kasvoin viisivuotiaaksi. Qinling-vuoristossa olevilla Zhongnan-vuorilla on paikka nimeltä Louguan, jossa Laotse tarinan mukaan välitti Tao Te Chingin. Tang-dynastian keisari Li Shi Min piti Laotsea (Shijin historiankirjoituksen mukaan oikealta nimeltään Li Er) kantaisänään. Ymmärsin jotain. Hämmästyin. Myönsin etten tiedä.

Tietää ettei tiedä, on ylintä; ei tiedä mutta ajattelee tietävänsä on sairasta.

Tietäminen on Taon päällyslehti ja tietämättömyyden alku.

Tajusin, että olen etsinyt Taoa mutta että olen jo ollut Taossa koko ajan kuin kala vedessä. Tao ei lähde ihmisestä, mutta ihminen voi lähteä Taosta. Minä olin vain kadottanut Taon keskellä mieleni melskeitä.

Kun Tao menetetään, tulee te, kun te menetetään, tulee lähimmäisenrakkaus, kun lähimmäisenrakkaus menetetään, tulee oikeudenmukaisuus, kun oikeudenmukaisuus menetetään, tulee rituaali; rituaali on uskollisuuden ja luotettavuuden pintaa, sekavuuden alku.

Tämä edellinen lause auttoi minua ymmärtämään Laotsen seuraajan Zhuangtsen kirjoittamia tarinoita, joissa Laotse pilkkaa Kungfutsen näkemyksiä lähimmäisenrakkaudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Tarinoissa Kungfutse itse kuitenkin arvostaa Laotsea ja pitää tätä lohikäärmeen kaltaisena. Ja niinpä Kungfutse päätyykin etsimään Taoa elämänsä loppuun saakka.

Aloin myös ymmärtää eron uskonnon nimeltä ”taolaisuus” ja käsitteen Tao välillä; taolaisuus uskontona perustuu kyllä Laotsen ajatuksiin, mutta se syntyi vasta myöhemmin.

Ei mitään, ei kukaan

Tao, jonka voi sanoin ilmaista, ei ole ikuinen Tao; nimi, jonka voi määritellä, ei ole ikuinen nimi. Olematon on taivaan ja maan alku; oleva on kymmenentuhannen olion äiti.

On ykseys, ennen taivasta ja maata. Hiljainen ja tyhjä, itsenäinen ja muuttumaton, alati toistuvassa liikkeessä, katoamaton. Sitä voi sanoa taivaan ja maan äidiksi. En tiedä sen nimeä, vastahakoisesti nimeän sen Taoksi.

Musiikki ja herkut pysäyttävät ohimenevät. Taon sanat, kevyet ja tuoksuttomat. Katso sitä, et näe, kuuntele sitä, et kuule, käytä sitä, se ei lopu.

Toisten voittaminen on vahvuutta, itsensä voittaminen on todellista voimaa. Toisten tunteminen on älykkyyttä, mutta itsensä tunteminen on valaistumista.

Tässä vaiheessa, kutsutaan sitä vaikka ykseydeksi kosmokseen, ei pitäisi enää olla sanoja eikä ajatusta. Sanojen tarkoitus on ilmaista ajatusta, mutta kun ajatus on ymmärretty, sanoja ei tarvita.

Tästä ei mitään, ei kukaan -muodon tietoisuudesta laskeuduin maan pinnalle ja päätin suomentaa Laotsen kirjan. Olin jo aiemmin kääntänyt teoksesta kappaleita omaksi ilokseni mutta nyt halusin kääntää sen kokonaan niin, että Laotsen käyttämiä termejä ei tulkittaisi liikaa vaan ne suomennettaisiin mahdollisimman alkuperäisessä muodossa.

Kyseinen teos on erityisen antoisa heille, jotka ovat jo astuneet maan kamaralta Taoon mutta jotka haluavat palata taas maan pinnalle ja saada selville, miten täällä oikein toimitaan. Yksiselitteisiä vastauksia teos ei kuitenkaan tarjoa, ja vastuu on aina tulkitsijan ja lukijan. Kuten Laotse neuvoo:

Toimia toimimatta, asioida asioimatta, maistaa maistamatta. Taitava ihminen ei väitä. Korkein hyvyys on kuin vesi.

Taosta maahan

Aloitin virallisesti käännöstyöni saatuani Suomen Kulttuurirahaston apurahan vuonna 2015. Aloin kääntää kirjaa sanasta sanaan, lauseesta lauseeseen sanakirjojen avulla. Yhdessä miesystäväni Arin kanssa keskustelimme ja käsittelimme Laotsen ajatuksia ja etsimme sopivia suomenkielisiä sanoja. Alkuperäisessä käännöksessäni esimerkiksi luki: ”Iso mies pysyy syvyydessä, ei pinnassa, pysyy hedelmässä, ei ulkokuoressa.” Ari kuitenkin sanoi, ettei ”iso mies” sovi asiayhteyteen. Selitin hänelle, mikä ison miehen merkitys kiinalaisessa kulttuurissa on, ja Ari ehdotti asiayhteyteen paremmin sopivaa määritelmää kunnon mies. Arin sotilaallinen tarkkuus pani minut myös miettimään sanojen vivahteita ja Laotsen sanojen tarkkaa merkitystä, esimerkiksi pohdin kilpailla vai kilvoitella, nimetä vai nimittää ja pyörretuuli vai tuulenpyörre.

Osallistuin myös filosofi Torsti Lehtisen kurssille, ja hän luki käännökseni ja antoi kieleen liittyviä ehdotuksia; esimerkiksi vauva-sanan tilalle hän ehdotti sanaa vastasyntynyt. Tarkistin asian alkuperäisestä tekstistä ja kyllä: sen kuuluikin olla ”vastasyntynyt”. Olen hänelle kiitollinen tästä tärkeästä sanasta.

”Ten pitävän syvyyttä voi verrata vastasyntyneeseen.” Vastasyntyneestä muistan biologisen veljeni kertoman tarinan: äitini kuoli synnytykseeni ja minä olin kirkunut kolme päivää ilman huolenpitoa, kunnes minut haettiin uuteen perheeseen. Nykyään minun on muistettava palata vastasyntyneen tilaan, joka on täynnä luovuuden potentiaalia, mutta tällä kerralla tietoisena siitä tilasta.

Kääntämisprosessi myös ruokki velvollisuudentuntoa niin lopputulosta kuin itse Laotsea kohtaan, sillä kuten hän toteaa:

Sanani ovat perin helpot ymmärtää, ja perin helpot toteuttaa.

Niinpä myös minun oli käännettävä nuo sanat helposti ymmärrettäviksi! Tarkistin suomennostani huolellisesti ja tein parannuksia niin kielen kuin sisällönkin suhteen. Esimerkiksi alkuperäisessä tekstissä yhdessä lauseessa on seuraavat neljä sanaa: 常, 與, 善, 人. Koska 善人 (hyvä ihminen) on yleisessä kielen käytössä usein yhteisessä merkityksessä oleva sanapari, monet käännökset, jotka olen lukenut, ovat pitäneet sanat ”hyvä ihminen” merkitysparina ja kääntäneet alkuperäisen lauseen muotoon: ”se on aina hyvien ihmisten parissa”. Tällainen käännös on kuitenkin sisällöllisesti ristiriidassa sitä edeltävän lauseen ”Taivaan Taolla ei ole suosikkeja” kanssa. Tunsin, että lauseen sisällön pitää olla Taon mukainen, jolloin kokonaisuus tulee oikeaksi. Kun erotetaan ”hyvä” ja ”ihminen” yhteismerkityksestä, lause saa muodon ”Taivaan Taolla ei ole suosikkeja, se aina antaa hyvää ihmiselle”. Tässä Taon henki pääsee heti esille: ”Tao, kymmenientuhansien olioiden ihme. Hyvälle se on aarre, ei-hyvälle se on suoja.” Samalla virke muuttuu myös yksinkertaiseksi ja selkeäksi.

Kääntämisen vaikeutta lisäsi, että kiinan kielessä ei ole suomen kielen kaltaisia sijamuotoja eikä aikamuotoja ja Laotsen teksti on hyvin tiukka ja monitulkintainen. Esimerkkinä sana 善 voi tarkoittaa hyvyyttä tai taitavuutta ja toimia lauseessa sekä nominatiivina, adjektiivina, verbinä että adverbina. Lauseessa ”korkein hyvyys on kuin vesi” hyvyys on nominatiivi. Edelleen lauseessa ”taitava ihminen on taitamattoman opettaja, taitamaton on taitavan lähtökohta” sana toimii adjektiivina. Lauseessa ”Taivaan Tao: ei kilvoittele mutta taitavasti voittaa, ei vastaa mutta taitavasti vastaanottaa” taitavasti on adverbi. Sen sijaan lauseessa ”viipyessään hyvyyttää paikat” käytin aluksi verbiä ”hyvyyttää”. Tätä ei kuitenkaan löytynyt sanakirjasta, joten myöhemmin käänsin sen merkityksen sanaksi ”jalostaa”. Mutta ”jalostaa” kuvaa tekemistä eikä veden kaltaista olemista, viimeistellessäni kuitenkin luotin intuitiooni ja palasin keksimääni sanaan, joka voi mietityttää lukijaa. Kääntäjän problematiikka näkyy hyvin lauseessa ”Taitava ihminen ei väitä.” Tässä sanan 善 käännös voi siis olla taitava tai hyvä. Kääntäjän on päätettävä sanan merkitys itse.

Laotsen kirjan kääntäminen oli haastavaa, varsinkin kun minulla oli paljon opittavaa suomen kielessä. On muistettava, että kyse oli samalla myös Taossa olemisesta – yhteydestä kosmokseen. Niin kuin Laotse sanoo: ”Toimitaan ja tavoitellaan taivaan alla, minä näen, ettei se onnistu.” ”Vain Tao taitavasti antaa ja toteuttaa.” ”Taoon yhtyvän Tao myös iloiten vastaanottaa; tehen yhtyvän te myös auliisti pitää.” ”Pehmein taivaan alla laukkaa taivaan alla kovimmassa.” Oivalsin, että jokaisella ihmisellä on sydämessään puhdas aito tieto ja sisässään luonto. Taivaan suoma sopiva aika, maan antama hyödyllinen tila ja ihmisten luoma harmonia: näiden kolmen ehdollisuuden toteutuessa asiat onnistuvat onnistuakseen. Kirjoittamisprosesseissani monet luovat ideani syntyivät aamuvarhain puolivalveessa. Olin kuin lampi, joka päältä katsottuna on tyyni, mutta jonka sisällä tapahtuu luonnollista liikettä. Näiden havaintojen kautta ymmärsin jotain ”ei tee mitään, ei jätä mitään tekemättä” lauseen syvästä merkityksestä.

Lopuksi pyysin Taoa ymmärtävää, Taon tuntevaa ja Taon seuraajaa, runoilija Risto Ahtia lukemaan käännökseni ja laatimaan kirjalle takakansitekstin.

On ollut mielenkiintoista havaita yhtenevyys niin nimeni kuin elämäni polun välillä. Kiinassa sukunimi tarkoittaa sukua, johon kuuluu. Mutta etunimi osoittaa toivetta tai tavoitetta. Tähän mennessä nimeni ovat olleet:

Tao Yin Wa (haettu lapsi = nimeni lapsuudessa)

Tao Yin Hui (hakee viisautta = nimeni alakoulussa)

Tao Pu (hiomaton jade tai veistämätön puu = virallinen nimeni Kiinassa)

Tao Lin (puutarha tai metsä = nykyinen nimeni, kun taas yhteen kirjoitettu taiteilijanimeni TaoLin tarkoittaa persikkapuutarhaa).

Veistämätön puu on yksi Laotsen kirjan tärkeimmistä elementeistä. Minäkin olen lapsesta asti hakenut yhteyttä luonnon kanssa ja etsinyt viisautta – kuitenkaan tietämättä Taosta vielä mitään. Mutta:

Tietää ettei tiedä, on ylintä.

Taoa on pidetty tulkintana esimerkiksi luonnonlaista, luonnollisesta järjestelmästä, luonnon seuraamisesta, luojasta ja kaikki mitä on -käsitteestä. (Itse sana Tao tarkoittaa tietä, polkua.) Niinpä, koska olen Taon tiellä ja asun Suomessa, olen kääntänyt Laotsen kirjan suomalaisille.

Nyt ajattelen, että tämä käännöstyö on ollut minulle pitkä ja merkityksellinen matka. Kymmenen vuoden itseni etsimisen jälkeen olen vähitellen ymmärtänyt paremmin omaa suhdettani kieleen, kirjoittamiseen ja siihen perinteeseen, josta tulen. Laotsen teoksen suomentaminen on ollut tapa yhdistää nämä kokemukset ja tuoda suomalaisille lukijoille kirja, joka on kulkenut mukanani syvästi.

Helsingissä Aleksis Kiven päivänä 10. lokakuuta 2017