

Tänään herättyäni avasin kännykän, ja silmiini osui eilen ottamani kuva kirsikankukista. Sisälläni kuului huudahdus: kuinka kaunista!
Sitten menin rakennuksen katolle ja tein taijia aurinkoa kohti. Aurinko osui kasvoihini, ja hymyilin. Mieleeni juolahti äkkiä ajatus: onpa tämä kaunis maailma.
Muistin kirjoittamani kirjan, jonka nimi oli Kaunis maailma. Turun Sanomien arvostelun otsikko oli: ”Kiinalaissyntyinen kirjailija löytää novelleissaan suomalaisten sisältä toiseuden.”
Muistin myös matkani kärsimyksestä valoon ja läsnäoloon. Huomaan kulkeneeni pitkän matkan — ihmisenä ja kirjoittajana.
Mikä kaunis maailma!
Leave a comment